Kevättä ilmassa

Mistäkö huomasin kevään tulleen? Eilen saapui seuramme jäsenposti, ja siinä oli alustavaa tietoa kevään koulutuksista! Siitäpä hyvinkin! Toukokuulla alkaa. Ajattelin mennä Unnan kanssa ainakin agilitykurssille, ja ehkäpä tapakoulutukseen ihan sen takia, että neidillä on vielä tuota turhaa epävarmuutta karsittavana. Ja nyt kun ei olla oikeastaan käyty pahemmin missään ihmisten ilmoilla, tuntuu että lenkilläkin pitää pälyillä taakseen, ja epäillä, että jokainen vastaantulija olisi mörkö.

Kevään tullen sitten on aikaa ja mahdollisuutta alkaa uppoutua paremmin asiaan, ja uskoisin, että liika epävarmuus sen myötä toivottavasti haihtuu. Ärsyttävää kun koira ei voi vapaasti olla lenkillä, eikä keskittyä nauttimaan ulkoilusta ja hajuista, kun pitää ujostella joka ainutta ihmistä. Välillä on parempia päiviä, jolloin kuljetaan häntä pystyssä, mutta välillä taas pelko saa vallan, ja häntä laskeekin taas koipien väliin. Yleensä, jos on kavereita mukana, tai edes yksi muukin meidän lisäksi, mitään ongelmaa ei pahemmin ole.

Tällä viikolla Unna on saanut myös nauttia australianterrieri Sulon seurasta jonkin verran, joka on kaverini luona naapurissa käymässä hänen äitinsä luota. Hyvinhän nuo kaksi tulevat toimeen, eivät tosin kauheasti välitä edes toisistaan. Tälläkin hetkellä Sulo pörrää meillä, kun kaverillani on tunteja koulussa.

Viikonloppuna suunnataan taas Suomussalmelle, toivottavasti on hyvä sää. Kesää odotellessa…

No voihan tylsyys

Tuntuu, ettei tänne blogiin ole kerrassaan mitään, mitä kirjoittaa, kun ei olla itsekään oikein mitään suurempaa touhuiltu. Haluttaisi jo päästä agilityä harrastelemaan, mutta pakko pitää taukoa jonkun aikaa. Tulisi jo kesä, niin agilityesteet menisi Paavolaan, ja sinne olis jotenkin mukavampi lähteä reenaamaan, kuin pimeään halliin. Vaikka pitääkin taas metsästää varaston avaimia milloin keneltäkin.

Jos vaikka kesällä alkais joku kurssi agilityn suhteen, minne voitaisiin osallistuakin.

Tuntuu muutenkin että talvi on hirmu hiljaista aikaa. Ei edes mätsäreitä, missä voisi mielellään piipahtaa taas. Tässä hieman helmikuun vähäistä kuvasatoa kuitenkin:

Puistomeininkejä

Sunnuntaina käytiin koirapuistotapaamisessa, jossa oli paljon kavereita. Unnasta vaan on tullut ihme-hienostelija-rouva, joka ei oikein välitä ihan tuntemattomampien kanssa telmiä. Vähän muutenkin on tuollaista varautuneisuutta huomattavissa lenkilläkin kävellessä.



Luminen musta, pieni karvapallo on aika mielenkiintoinen kuvattava. :D

Viikonloppuna odottaa näillä näkymin Oulun reissu, jonne neiti hienohelmakin luultavasti pääsee mukaan.

Unnan neuvoja

 Vähän huvittelua sitten. Tässä hieman Unna-tytön ajatusmaailmaa:

Rakkaimpiesi tullessa kotiin, juokse aina vastaan tervehtimään.
Anna toisten (tuntemattomien) tietää, että ovat tunkeutuneet alueellesi.
Ota nokkaunet ja venyttele ennen ylösnousua.
Juokse, peuhaa ja leiki päivittäin.
Ole uskollinen.
Älä koskaan teeskentele olevasi muuta kuin mitä olet
Jos joku (äiti tai isi) on surullinen, ole hiljaa, istu hänen viereensä ja painaudu hellästi häntä vasten.
Nauti huomiosta ja anna ihmisten rapsuttaa sinua (mieluiten masusta).
Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja keinuttele koko kehoasi.
Nauti pitkän kävelyn tuomasta ilosta.

Uutta intoa

Eilen sitten agiliideltiin pitkästä aikaa! Kurssin loppumisesta on jo kuukausi, eikä sen jälkeen olla esteitä nähty. Päätettiin mennä vapaavuorolle, ettei ihan tyystin unohdu, ja minulla ainakin oli jo uutta intoa. Ja niin oli Unnallakin!

Meitä oli vaan paikalla kolme, joten pidempää rataa ei viitsinyt siinä ruveta tekemään, joten tehtiin pieni pätkä. Yksi kohta oli samanlainen, mikä jatkokurssillamme. Kolme hyppyä vierekkäin välistäveto- harjoituksena ja molempien jälkeen putket U:n muotoisina. Ensin oli siis hyppy, sitten putki, sitten välistävedohypyt, toinen putki. Sen jälkeen pujottelu, pöytä ja hyppy. Meillä meni pujottelu tosi hienosti, ekaa kertaa radan osana. Pari kertaa tuli pieni virhe, jäi joku keppi välistä, mutta muuten kyllä nappisuoritus neidiltä. Pöytä oli jäänyt mieleen myös, hyppäsi siihen oikein mallikkaasti, ja jäi “seis” -käskyllä paikalleen.

Välistävedot menee meillä myös mukavasti, Unna seuraa niin hyvin ohjausta. Irtoaminen edelleenkin on se meidän kompastuskivi. :)

Viikonloppuna luultavasti ollaan täällä Kajaanissa, ja mennään ehkä koirapuistoilemaan sunnuntaina, kun ei ole niin kova pakkanenkaan enää. Tänään ohjelmassa vielä Unnan pesu, jos vain millään ehtii, kun pitäisi tuo näyttö saada valmiiksi ensi viikon torstaihin mennessä.

Kuuraparta seikkailee

Pidin lupaukseni, ja menimme tänään metsäpolulle porukalla. Pakkasmittari näytti kuutta astetta vähemmän kuin eilen, eli saimme nauttia 22 miinusasteesta. Parin kilometrin lenkki vain, kun alkoi kylmä tuntua neidillä tassuissa niin pian. Lauhemmalla ilmalla mennään kyllä uudestaan ja kävellään pidemmästi.

 

Siinä sitä mennään kieli keskellä suuta.

 Ja välillä jäädään odottamaan mammaa.

Ja taas pian paluu arkeen… Sais nää viikonloputkin välillä tuntua pidemmiltä. Mutta toisaalta, kevättähän tässä itse kukin odottaa, että antaa ajan mennä vaan. :) Torstaina on näytön esittely, joten siihen asti pitää paahtaa töissä vielä powerpoint esitystä. Onneksi sain osapuilleen muuten työni valmiiksi. Pientä hienosäätöä vielä. Sittenpä se tulevan viikon jälkeen alkaakin jo viimeinen työssäoppimisviikko, perjantaina viides helmikuuta pitääkin olla jo koulunpenkillä. Ja alkaa jo neljäs jakso!

Hei täältä pakkasen keskeltä!

Kuulumisia vähän, vaikkei niitä nyt hirveästi edes ole mistä kertoa. Ollaan oltu kotosalla pakkasta paossa. Unnalla oli juoksut, jotka loppui noin viikko sitten, joten sinäkään aikana ei ole oikein voinut tehdä mitään. Ja tassut paleltuu jo pikapissillä käydessä. Ollaan keskitytty aktivoimiseen kotona, hiottu temppuja ja opeteltu vähän uutta, “pyöri” temppua.

Ensi tiistaina suunnitelmissa olisi mennä pallohallin vapaavuorolle katselemaan, jos sinne mahtuisi mukaan agilitypätkää ottamaan, ettei ihan unohdu. Jatkokurssi loppui muutama viikko sitten, eikä sen jälkeen ole päästy käymään hyppelehtimässä.Viikonloppuna, jos ei meinaa jäätyä tuonne pihalle, käydään myös metsälenkillä, että neiti saa vähän juosta irti.

Itse olen vielä pari viikkoa työharjoittelussa, ja näyttö alkaa painaa päälle. Viikon päästä täytyisi pitää esitys, joten täytyy keskittyä nyt olennaiseen. Sitten kun palaa takaisin koulun penkille, voi vähän löysäilläkin. ;)

Lomailijan arkipäiviä

Nyt on sitten joulut jouluiltu, ja lomalla ollaan! Työharjoitteluun takaisin vasta seitsemäs päivä. Mutta silti ei ole oikein saanut mitään hyödyllistä aikaan! Pitäisi kopeutua valokuvaamaankin joku päivä tuonne ulkoilmaan, lupaan ryhdistäytyä heti uuden vuoden jälkeen. Agilitykurssi loppui, möllikisat meni. Ei oikein vahvasti, otettiin vähän eri säännöillä. Eka rata meni ihan jees, itse mokasin yhden esteen ja koira hyppäs väärästä, muita virheitä ei tullut. Paitsi tuomaria pelättiin. Unna jäi välillä haukkumaan eikä oikein keskittynyt. Toisella kerralla meni sitten aivan penkin alle tuon takia, kun hyppäsi puomiltakin ennen kontaktia haukkumaan kaukana seisovaa ihmistä. Arkajalka-Unna. :(

No, nyt pidetään ainakin taukoa. Eihän tuolla onneksi ikää vielä paljoa ole, että ehtiihän tässä vielä. Pitäisi saada vaan tuota uusien ihmisten pelkäämistä kuriin.

Joulun viettoon vielä palatakseni. Olimme Suomussalmella, ja vuoroin minun sekä vuoroin Tonin porukoiden luona. Söimme itsemme ähkyyn, saatiin paljon hienoja lahjoja, ja pyhien jälkeen palattiin kotikonnuille.

Ja koska olin laiska jouluna, kamerakin jäi suurimmaksi osaksi laukkuun, mutta tässä silti pieniä paloja ihmisten ja koiran joulusta:

Edistystä

Onpa taas viime päivityksestä jo aikaa. Itse olen nyt tuolla työharjoittelussa helmikuuhun asti, ja työaika on yhdeksästä neljään pääsääntöisesti, niin ei ole oikein jaksanut enää lehtijuttujen kirjoittelun jälkeen tulla blogia väsäämään. :) Näyttöjen aiheen sain nyt päätettyä. Nettisivun ulkoasu. Ajattelin, että jos Unnalle saisin uuden ulkoasun vaikka väsättyä… Hirmu kiire tuli senkin kanssa. Onneksi itse toteutusta ei tarvi aloittaa, kuin vasta joulun jälkeen. Loma tulee kyllä taas kerran tarpeeseen. Vielä viikko ja yksi päivä!

Ohjelmassa olisi Unnan kuvaamista, mutta kun taas kerran on aina töiden jälkeen ihan pimeää. Jos vaikka saisi pestyä neidin tässä lähipäivinä, ja otettua jotain kivoja joulukuviakin.

Agilitykuulumisia sitten vähän. Kahdet treenit on menneet, ja varsinkin nää viimeisimmät meni NIIN mahtavasti! Keinulla tosin vieläkin arkuutta. Ollaan sitä menty aika varovasti vielä.

No, 6.12. treeneissä otettiin jaakotus ja välistävedot + poispäin hyppy. Meillä meni tosi hyvin. Minulla ainoastaan meni hetki, ennen kuin sisäistin kunnolla, mutta Unnalla ei ollut mitään ongelmia. Koira saa kehuja joka kerta. Ite tykkään kauheasti noista välistävedoista, ne menee meillä niin mukavasti, ja on ihana kun koira seuraa niin hyvin omaa ohjausta.

Nyt viimekerralla oli taas pidempi kertausrata, ja olin uskomattoman ylpeä! Ohjaaja kehui, että olettepas te edistyneet, aivan loistavaa jne. :D Oli kyllä mahtava fiilinki treenien jälkeen! Nytpä meen välissä piirtämään ton radan, ja hehkuttelen sitä vielä lisää.

Koira jäi ykköshypyn taakse, ja menin itse tuonne putken suulle. Sieltä kutsuin, ja vein putkeen, jonka jälkeen takaaleikkaus, ja sitten välistävedot hypyillä 3-5. Vitoshypyllä ohjasin putken oikealle suulle “tukkimalla” toisen pään menemällä sen eteen ennen, kuin koira ehti suorittaa hypyn loppuun. Kutoselta vain renkaalle, ja sitten puolivalssi, että sain koiran haltuun, ja oikeaan suuntaan. Puomille, johon koira jäi kontaktille, ja minä menin jo kohti ysiä. Vapautin koiran, ysi hypyllä takaakierto, ja kymppi muurille. Muurilla takaaleikkaus, ja hypyllä 11 taas takaakierto. Sitten suoraan hypylle 12 ja 13, ja kolmellatoista jaakotus. Sitten suunnattiin kohti pöytää. Jätin koiran siihen, ja menin pituuden taakse. Vapautin, ja siitä hypylle 16 käskyttäen jo putkeen ennen hyppyä.

Oli TOSI mahtava rata! Ehdittiin onneksi ihan hyvin tutustua, ja itsellekin takoutui jo melko hyvin päähän. Ehdittiin käydä rata, oiskohan, kolme kertaa kokonaan. Muita virheitä ei tullutkaan, yhdellä kerralla ohjausvirhe hypyllä 13, kun jaakotus tuli vähän myöhässä, ja koira heti jo pyöriä toiselle puolelle. Toinen virhe tuli, kun menin liian kauas pituudelta, jolloin Unna kiersi sen. Muuten kaikki tais mennä kyllä ihan nappiin, ja mahdottoman ylpeä olin tuosta neitisestä.

Enää kaksi agilitykertaa jäljellä. Seuraavalla kerralla olis vierailevia kouluttajia paikalla, ja viimeisellä kerralla möllikisat, joissa viralliset agilitytuomarit! Jännittää ihan sikana, mutta olis se kyllä aika jännää. Toivoa vaan sopii, ettei juoksut ala siihen mennessä. Saattaa olla tosin turha toivo.

Syli

Tässä jokin aika sitten videoimme neitisen uusimman tempun “syli”. Yritin saada sitä suoraan tähän blogiin, mutta ei jostain syystä onnistu, ilman, ettei koko blogi vääristy ihan oudoksi, joten linkkinä saatte sitten…

Syli